Tietoa meistä
Kerimäen Vanhusten ja Vammaisten Tuki ry on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys. Tarkoituksena on toimia vanhusten ja vammaisten sosiaalisen aseman ja asunto-olojen parantamiseksi sekä heidän toimintakykynsä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Puruveden palvelutalo on valmistunut vuonna 1999 ja sitä on laajennettu vuonna 2006. Tarjoamme tehostettua palveluasumista 38:lle asukkaalle.
Meidän arvomme
Rivitalot
Yhdistyksellä on kolme rivitalokiinteistöä Kerimäen kirkonkylällä:
- Multamäentie 17 (13 asuntoa)
- Kalliopellonkoti 1, Kalliopellontie 4 (12 asuntoa)
- Kalliopellonkoti 2, Kalliopellontie 6 (11 asuntoa)
Ota yhteyttä puhelimitse:
Anu Kastikainen Puh: 050 376 2810
Yhdistyksen hallitus
Puheenjohtaja: Tapani Hannonen
Varapuheenjohtaja: Pirjo Juuti
Jäsenet:
Pekka Palm
Olavi Nousiainen
Maire Hämäläinen
Satu Rissanen
Markku Nousiainen
Omavalvontasuunnitelmat
Pääset tutustumaan omavalvontasuunnitelmaan klikkaamalla alla olevaa painiketta
" Leipurin hoppu
Leivon ja laitan mä leivän ja pullan.
Milloin on loppu, leipurin hoppu?
Hei leivon, leivon taas.
Hei leivon, leivon taas!
Mittaan ja kaadan ja vatkaan ja vaivaan.
Milloin on loppu, leipurin hoppu?
Hei leivon, leivon taas!
Hei leivon, leivon taas!
Kohotan ja paistan ja lopulta maistan.
Vihdoin on loppu, leipurin hoppu!
Hei leivon, leivon taas!
Hei leivon, leivon taas!"
Kyllä oli leivontapöytien ympärillä paljon taitoa, kokemusta ja tietoa. Emännät tekivät kahden litran muhevan pullataikinan, mutta siitä eteenpäin asukkaat tekivät pullia paistovalmiiksi asti.
" minkä verran tästä taikinasta pitäisi pullia saada?", kysyimme emänniltä
" 80-90 pullaa olisi hyvä määrä. Siitä olisi tämän päivän päiväkahville ja huomiselle"
Tuumasta toimeen. Ensin pullataikina puoliksi ja taas puoliksi ja ainakin kerran vielä puoliksi. Siitä oli helpompi laskea monta pullaa taikinapalasta pitää tulla. Siis puhdasta matematiikkaa.
Päätimme tehdä sekä voisilmäpullia että hillopullia. Sopuisasti valitsimme kuka tekee mitäkin. Asukkaan toivetta kuuntelimme tässäkin.
Osa asukkaista leipoi niinkuin eilen olisi viimeksi leiponut. Vanhasta muistista. Osa asukkaista leipoi kun ohjasimme ja näytimme mallia. Siitä leipominen lähti sujumaan. Ja osalla asukkaista ei tänään ollut leipomisintoa tai jaksamista, mutta heistä oli mukava seurata toimintaa.
Hyviä käsiharjoitteita tulikin. Pullan pyöritys pöytää vasten tai kämmenten välissä, kananmunalla voitelu, sormella kuopan painaminen pullaan ja siihen voinokare tai hilloa ja lopuksi sokeria päälle. Taisipa joku asukas pyörittää pullia kahdella kädellä yhtä aikaa.
Kritiikkiä tuli pullan koosta.
" nää on liian isoja"
" nää on liian pieniä".
Sitten naureskelimme, ettei syöjätkään ole samankokoisia. Laitoimme vain pienet ja isot pullat eri pellille.
Tarkka luku oli 90 pullaa. Tilauksen mukaisesti. Niin tuli komeita pullia, että ne olisivat kelvanneet kahvilan myyntivitriiniin.
" minkäs kanssa tuore pulla on parasta?"
" shamppanjan" ja naurut päälle.
Päiväkahvin kanssa söimme voisilmäpullia.
Ensimmäiset kehut pullista tuli asukkaalta, joka ei edes vielä maistanut pullaa.
" ihan varmasti on hyvää". ... LisääVähemmän
1 CommentKommentoi Facebookissa
Niin hienoa toimintaa teillä tänäänkin❣️Kiitos! Ja tuoreen pullan tuoksu 😍
Turinoissa oli lukuhetki. Luettava pitää miettiä siltä kannalta, ettei juonta tarvitse muistaa seuraavaan lukukertaan saakka. Lyhyet kertomukset, runot ja vitsit sopivat hyvin luettavaksi. Yhdessä mietimme mikä meitä naurattaa ja totesimme, että lasten hauskat jutut ja tilannekomiikka. Niitäkin talossa aina sattuu.
Ilmeisesti vitsit olivat sopivia, koska naurunpyrskähdyksiä kuului ympäri turinatuvan.
" minnuu ei kyllä tännään naurata mikkään". Eihän aina tarvitse olla hyvä päivä ja hyvä mieli. ... LisääVähemmän
0 CommentsKommentoi Facebookissa
Tarvitseeko muistisairautta sairastava virikkeitä ja elämyksiä arkeen? Eihän hän hetken päästä muista tapahtunutta. Eikö perushoito, arjen rutiinit ja ravinto riitä?
Mielestämme tarvitsee. Kokemuksemme muistisairautta sairastavien kanssa toimiessamme sekä eri lähteet kertovat samaa.
Vaikeutena on löytää sopiva määrä kunkin asukkaan jaksavuuteen tai kiinnostukseen toimintaa. Jokainen muistisairautta sairastava on erilainen, vireystila ja mieliala vaihtelee eri päivinä tai vuorokauden aikana. Viriketoiminnassa tarkkailemme asukkaiden jaksavuutta ja reagointia toimintoihin. Ja kirjaamme ne.
Vanhusten viikko oli tässä äskettäin ja ohjelmat sillä viikolla vakuuttivat taas virikkeiden ja elämysten tarpeellisuudesta. Hyvä, säännöllinen rytmi arjessa luo turvaa, elämykset herättelevät aisteja, tunteita ja muistoja. Vaikka vain hetken verran. Reaktio voi olla katseen kirkastuminen, havahtuminen omasta maailmasta, sanoittaminen, hymyily, ääneen nauru tai kyyneleet. Jokin on tavoittanut aivoissa ja tuonut asukkaan tähän elämykseen mukaan. Pelkoa tai ahdistusta ei ole tarkoitus lisätä, niitäkin reaktioita tarkkailemme. Turvallisuus ja rauhallisuus ovat avainsanoja. Eikä asukas saa kokea tulevansa nolatuksi.
Virikkeet ja elämykset parantavat tutkimuksien mukaan mielialaa, vähentävät ahdistusta ja levottomuutta, lisäävät sosiaalista vuorovaikutusta sekä auttavat ylläpitämään kognitiivisia taitoja ja fyysistä kykyä. Virikkeiden puuttuminen voi johtaa passivoitumiseen, masennukseen ja toimintakyvyn eri osa-alueiden nopeampaan heikkenemiseen.
Muistisairauden etenemistä valitettavasti nykytiedon mukaan tämäkään ei pysäytä. Virikkeiden ja elämysten tarjoamisessa huomioimme sairauden vaiheen ja asukkaan yksilöllisen toimintakyvyn. Asukas ei saa tuntea, että häneltä vaaditaan sellaista mihin hän ei kykene. Liian monimutkaiset, paljon yhtä aikaa tapahtuvat tai kuormittavat elämykset aiheuttavat hämmennystä ja turvattomuutta. Myös jos asukas ei kuule tai näe kunnolla, ulkopuolisuuden tunne vahvistuu.
Liian yksinkertaiset toiminnot voivat aliarvioida asukkaan kykyjä.
Kertauksena aiemmista päivityksistä:
Vanhat valokuvat, musiikki, luonnon näkeminen ja tuoksut, tuttujen esineiden näkeminen ja koskettelu herättävät tunteita ja muistoja silloinkin kun niille on vaikea löytää sanoja.
Käsillä tekeminen on terapeuttista ja tarjoaa onnistumisen elämyksiä. Käsityöt, askartelu, maalaaminen ja leipominen ovat hyviä vaihtoehtoja.
Liikunta kaikissa muodoissa aktivoi aivosoluja, hidastaa sairauden etenemistä ja ylläpitää omatoimisuutta. Liikuntaa ovat kaikki pienet siirtymiset, itse tehdyt aamutoimet tai osa niistä, kävely käytävällä paikasta toiseen, pyörätuolilla potkuttelu ja kelaaminen tai mikä tahansa aktiivisuus.
Jumppaa toteutamme eri kokoonpanoilla asukkaan toimintakyvyn mukaan. Istuallaan pystyy jokainen jumppaamaan jotakin kohtaa, seisallaan jumppaavat tuen kanssa kävelevät asukkaat.
Musiikki liitettynä jumppaan ja tanssiin antaa asukkaille eri aistien kautta kokemuksia. Ja musiikki tuo selvästi jonkin pilkkeen silmiin tai hymyn huulille. Tutut, rakkaat sävelet herättävät muistoja.
Asukkaiden elämänhistorian tunteminen auttaa meitä järjestämään mielekästä viriketoimintaa. Jos asukas inhoaa karaokea, emme pyydä häntä karaokeen. Jos asukas ei ole viihtynyt suurissa ihmisjoukoissa, voimme tehdä hänelle mielekästä toimintaa pienessä porukassa.
Virikkeet ja elämykset ovat suorituspaineetonta toimintaa. Pääasia on yhdessäolo, kokemus ja myönteinen tunnelma. Ei lopputulos. Vaikka asukas ei muista virikkeestä 10 minuuttia tapahtuman jälkeen. Silti järjestämme toimintaa, juhlimme merkkipäiviä, eri vuodenajan tapahtumia, näkemistä, kokemista, ja kuulemista. Emme järjestä viriketoimintaa itsellemme, vaan asukkaille.
Turvallinen ilmapiiri, kiireetön läsnäolo, myönteisyys ja sanaton viestintä tekevät hyvän virikehetken.
Muistisairautta sairastava aistii ympäriltään ääniä, tunnelmia, kasvojen ilmeitä, kiirettä ja kehon viestejä. Useammin kuin arvaammekaan.
Joten suunnittelemme jatkossakin viriketoimintaa monipuolisesti. Jokaiselle jotakin. Eri aisteille. Eri vuodenaikoina erilaista ja toisaalta tuttuja toistuvia juttuja. ... LisääVähemmän
1 CommentKommentoi Facebookissa
🩷